Rysän päältä kiinni

Hah! Täällä leuhkittuani, että en välitä ja ihan sama, yllätän itseni huutamasta Miehelle, kontrolloimasta ja tivaamasta. Mitä sillä on väliä, mihin Mies sanoo menevänsä (siis vaan vähän kävelemään) - sanojen takana on viinaa himoitseva, sairas, sekaisin päästään oleva ihminen, joka sanoo sen, mikä parhaiten edistää tilannetta (edesauttaa viinan saantia). Ihan sama, kuin juttelisi humanoidille - yhtä suuret mahdollisuudet on saada aikaan järkevää keskustelua. Eli perun puheeni, ei ole ihan sama. Mutta miksi? Onko syynä se, että välitän? Huudanko siksi, että minulla on tarve kontrolloida? Huhhuh, juonikuvio on kuin Kauniissa ja rohkeissa - jos kerran vuodessa sattuu katsomaan, pysyy juonessa mukana (jos kokee tarvetta pysyä?). Juonikuviot toistavat samaa kaavaa sekä Kauniissa ja rohkeissa että minun elämässäni. Ainoa ero on se, että Brooke ei yhtään vanhene, mutta minä saan ryppyjä silmäkulmiin ja kiloja vyötärölle tasaista vauhtia... Rotta labyrintissä, jossa ulospääsy vaatii aivokapasiteetille ihan liian monimutkaisten tehtävien ratkomista. Tai hamsteri juoksupyörässä. Tai päättymätön vuoristorata, missä vauhti on tasaisen tylsä, mutta ylämäen jälkeen tulee aina alamäki.